Kylmäalan oppilaitokset taas kartoitettu

Ammatillisessa koulutuksessa kylmäalan tutkintoja ovat kylmäasentajan perustutkinto ja ammattitutkinto sekä kylmämestarin erikoisammattitutkinto, jotka kaikki oikeuttavat yli 3 kg kylmäainetta sisältävien laitteiden huolto- ja asennuspätevyyteen. Alle 3 kg kylmäainetta sisältävien laitteiden, kuten ilma- ja maalämpöpumppujen, huolto- ja asennuspätevyyteen johtaa lämmityslaiteasentajan perustutkinto tai ammattitutkinto.

Ammatillisten tutkintojen voimassa olevat opetussuunnitelmat on esitetty Opetushallituksen verkkosivuilla ja tutkintojen järjestämisoikeudet Oiva-palvelussa.

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella AMK-insinöörin tutkinnon. Opintoihin voi sisällyttää kursseja kylmä-, jäähdytys- tai lämpöpumpputekniikasta. Kurssit voivat olla osana esimerkiksi energia-, ympäristö-, talo- tai sähkötekniikan opintoja.

Kylmäasentajan perustutkinto

Kylmäasentajan perustutkinto on tarkoitettu aloittelijalle tai henkilölle, jolla on vasta muutaman vuoden työkokemus. Perustutkinnolla voi osoittaa pätevyytensä toimia itsenäisesti yli 3 kiloa kylmäainetta sisältävien kylmälaitteiden asennus- ja huoltotyössä. Perustutkinto suoritetaan ammatillisena peruskoulutuksena nuorisoasteen ammattikouluissa tai aikuisväestön näyttötutkintona.

Perustutkinnon kylmäasennuksen osaamisalan tutkintoja voivat järjestää kaikki oppilaitokset, joilla on talotekniikan perustutkinnon järjestämislupa (57 oppilaitosta) riippumatta opettajien kylmätekniikan tuntemuksesta. Oppilaitoksista 12 tarjoaa yli 3 kilon pätevyyteen johtavaa kylmäasentajan perustutkintoa. Lisäksi yhdeksän oppilaitosta tarjoaa alle 3 kilon pätevyyteen johtavaa kylmäasennuksen koulutusta (esim. lämmityslaiteasentajan perustutkinto) tai osia kylmäasennuksen koulutuksesta.

Kylmäasentajan ammattitutkinto

Kylmäasentajan ammattitutkinto (AT) on tarkoitettu jo muutaman vuoden ammatissa toimineille asentajille oman ammattitaidon kehittämiseen ja osaamisen toteennäyttämiseen. Kylmäasentajan ammattitutkinnolla voi osoittaa pätevyyden toimia yli 3 kiloa kylmäainetta sisältävien laitteiden asennus- ja huoltotyön vastuuhenkilönä.

Talotekniikan ammattitutkintojen järjestämislupa on 33 oppilaitoksella. Kylmäasentajan ammattitutkintoa saa järjestää kuitenkin vain kahdeksan oppilaitosta, ja kaksi muuta oppilaitosta tarjoaa alle 3 kilon pätevyyteen johtavaa kylmäasennuksen koulutusta (esim. lämmityslaiteasentajan ammattitutkinto) tai osia kylmäasennuksen koulutuksesta.

Kylmämestarin erikoisammattitutkinto

Kylmämestarin erikoisammattitutkinto (EAT) on tarkoitettu jo useamman vuoden kylmäalalla toimineelle henkilölle vahvistamaan hänen osaamistaan tyypillisissä kylmäalan toimihenkilötöissä kylmälaitoksen suunnittelussa, tarjouslaskennassa ja projektinhoidossa. Kylmämestarin tutkinto korvaa kylmäalalta puuttuvan insinööritutkinnon ja sillä voi osoittaa myös pätevyyden toimia yli 3 kiloa kylmäainetta sisältävien laitteiden asennus- ja huoltotyön vastuuhenkilönä.

Kylmämestarin (EAT) erikoisammattitutkinnon laajuus on 180 osaamispistettä, ja se koostuu kolmesta pakollisesta osasta ja yhdestä valinnaisesta osasta. Talotekniikan erikoisammattitutkintojen järjestämislupa on 17 oppilaitoksella. Kuitenkin kylmämestarin erikoisammattitutkinnon järjestämislupa on vain Careerialla (Vantaa).

PT = perustutkinto, AT = ammattitutkinto, EAT = erikoisammattitutkinto

Opinnot ammattikorkeakouluissa

Suomessa on 24 ammattikorkeakoulua, joista 13 oppilaitoksessa on vähintään yksi kylmä-, jäähdytys- tai lämpöpumpputekniikan kurssi. Kurssit voivat olla osana esimerkiksi energia-, ympäristö-, talo- tai sähkötekniikan opintoja. Lisäksi kurssien sisältö ja laajuus vaihtelee huomattavasti.

Opinnot yliopistoissa ja korkeakouluissa

Vaikka Suomessa on 14 yliopistoa ja korkeakoulua, ei mikään näistä tarjoa mahdollisuutta erikoistua jäähdytys-, kylmä- tai lämpöpumpputekniikkaan. Opetuksessa lämpöpumput ja Carnot-prosessi on mainittu joidenkin oppilaitosten peruskursseilla, esimerkiksi energiatekniikan perusteet tai energianmuuntoprosessit-kursseilla. Yhdelläkään oppilaitoksella ei ole esimerkiksi perusmitoitukseen liittyvää kurssia.

Lähimmät yliopistotason koulutusta antavat oppilaitokset ovat Tukholmassa Kungliga Tekniska Högskolan (KTH) ja Trondheimissa Norges teknisk-naturvitenskapelige universitet (NTNU).

Paikkojen määrä kasvanut – tarvetta vielä paljon enemmän

Viime vuoteen verrattuna kylmäasentajan perus- ja ammattitutkintojen järjestäjien määrä on lisääntynyt, mikä on ilahduttavaa kehitystä. Myös kylmäasennuksen koulutuksen osia tarjoavien oppilaitosten määrä on kasvanut.

Oppilaitosten kiinnostus uudempiin kylmäaineisiin, kuten hiilidioksidiin, on aivan ymmärrettävää. Ei kuitenkaan voida unohtaa myöskään jo asennettuja yli miljoonaa eri kokoista lämpöpumppua, 200 000 ammattikylmälaitetta, 50 000 ilmastoinnin jäähdytyslaitosta ja niin edelleen. Nekin tarvitsevat säännöllistä huoltoa tulevina vuosikymmeninä, joten HFC-aineet tulee säilyttää opinto-ohjelmissa vähintään seuraavat kymmenen vuotta.

Huolestuttavaa on, ettei missään oppilaitoksessa kouluteta asentajia teollisuuskylmässä käytettävän ammoniakin asennus- ja huoltotehtäviin. Kuitenkin esimerkiksi koko elintarvikeketju ja suuri osa teollisuuden jäähdytysratkaisuista ovat riippuvaisia ammoniakista. Nyt Suomessa on noin 50 ammoniakin ammattilaista, mutta heistä suuri osa lähentelee eläkeikää.

Kaikkein huolestuttavinta on, ettei yksikään ammattikorkeakoulu tai yliopisto tarjoa suuntautumisvaihtoehtona jäähdytys- tai lämpöpumpputekniikan koulutusta. Jäähdytys- ja lämpöpumppulaitosten kasvaessa ja järjestelmien monimutkaistuessa tarvitaan huomattavasti lisää laitosten suunniteluun ja mitoitukseen kykeneviä amk- ja diplomi-insinöörejä. Alan kotimaisten yritysten menestys tulevaisuudessa riippuu suuresti saatavilla olevista osaavista insinööreistä. Tämä opetuksen puute ei myöskään edistä esimerkiksi Suomen tavoitteiden saavuttamista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja hiilineutraalisuuden saavuttamiseksi vuonna 2035.

Myös alan yritysten on muutettava toimintatapojaan suhteessa koulutukseen ja rekrytointeihin. Osaajia tarvitaan enemmän kuin oppilaitokset pystyvät niitä tuottamaan. Ainoa järkevä tapa on ennakoida omia osaajatarpeitaan, kun muuta nopeaa ratkaisua ei ole. Tästä ennakoinnista ja uudesta toimintatavasta voidaan mainita esimerkiksi Careerian järjestämä Rekry-koulutus, jossa koulutukseen osallistuvat opiskelijat on jo alusta alkaen ”korvamerkitty” mukana oleville yrityksille. Vastaava toteutustapaa voisi miettiä myös insinöörikoulutukseen.