Pääkirjoitus: Kylmäalalla kohti Covid-19:n jälkeistä aikaa

Tämä vuosi on jatkunut ja näyttää päättyvänkin edelleen poikkeuksellisissa oloissa koronaepidemian seurauksista johtuen. Rokotusten maailmanlaajuisesti hyvän kattavuuden ansiosta maailma on toipumassa epidemiasta ja avautumassa normaaliin toimintaan.

Avautuminen on vauhdittanut investointeja sekä huoltotoimintaa kaikkialla maailmassa yhtä aikaa. Koronaepidemian aikana komponentteja ja laitteita valmistavia tehtaita oli suljettuina eikä tavara liikkunut maailmalla, jolloin käytettiin varastoja loppuun. Vaikka tuotantolaitokset toimivatkin jo täysillä, ei tarjonta pysty tyydyttämään kysyntää. Viimeisenä tulppana kanavassa on merikonttien puute.

Kaikki edellä mainittu on yhdessä johtanut siihen, että toimitusajat ovat venyneet kohtuuttomiksi. Tällä hetkellä toimitusajat voivat olla jopa puolesta vuodesta vuoden mittaisia aiemman viikkojen tai muutaman kuukauden sijaan. Samalla seurauksena on ollut hintojen korotuksia kaikissa tuoteryhmissä.

Kylmäaineissa korotuspainetta ja laitonta kauppaa

Kylmäaineiden hinnannousuun ja saatavuuteen tulee vaikuttamaan myös se, että valmistus- ja maahantuontikiintiöt pienenivät tämän vuoden alussa. Paine nostaa kylmäaineiden hintoja näkyy erityisesti korkeamman GWP-arvon kylmäaineilla (GWP yli 1000). Kun saatavuus heikkenee, alkaa laillisen maahantuonnin aiheuttaman vajeen korvaaminen houkuttaa laittomia toimijoita.

Kylmäaineiden ja etenkin HFC-kylmäaineiden laiton kauppa työllistää Euroopan petostentorjuntavirastoa (OLAF). OLAFin selvitysten mukaan laittoman kaupan takana ovat tyypillisesti järjestäytyneet rikollisryhmät, jotka tuovat EU:hun suuria määriä kylmäaineita niiden valmistusmaista.

Osaamista on − harvojen käsissä

Suomalaista lämpöpumppu- ja jäähdytystekniikan osaamista kuvaa hyvin se tosiasia, että Suomi on ollut menestyksekkäin maa Euroopan lämpöpumppuyhdistys EHPA:n Heat Pump Award -kilpailuissa. Suomeen voitto on tullut nyt viisi kertaa; tänä vuonna voitto tuli päästötön teollisuus – sarjassa.

Menestyksen jatkuvuuden kannalta on jo vahingollista, ettei yksikään ammattikorkeakoulu tai yliopisto tarjoa suuntautumisvaihtoehtona jäähdytys- tai lämpöpumpputekniikan koulutusta, vaikka tarve osaavista suunnittelijoista ja insinööreistä on jo huomattava.

Ylemmän tason koulutusta tarjoavista ammattikorkeakouluista 12:ssa on kursseja kylmä-, jäähdytys- tai lämpöpumpputekniikasta. Kurssit voivat olla osana esimerkiksi energia-, ympäristö-, talo- tai sähkötekniikan opintoja. Myös yliopistoissa ja korkeakouluissa tarjotaan jäähdytykseen ja lämpöpumppuihin liittyviä kursseja. Menestyvien tuotteiden suunnitteluun tarvitaan kuitenkin yksittäisten kurssien sijaan pääaineena suoritettuja lämpöpumppu- ja jäähdytystekniikan opintoja.

Kylmä- ja lämpöpumppualalle pääsy ei jää kiinni asentajien koulutustarjonnasta. Edelliseen vuoteen verrattuna kylmäasentajan perus- ja ammattitutkintojen järjestäjien ja kylmäasennuksen koulutuksen osia tarjoavien oppilaitosten määrä on vakiintunut.

Samalla pitää muistaa, että alalle tarvittaisiin uusia asentajia heti 400–500 ja seuraavan viiden vuoden sisällä jopa 2 000 henkilöä. Koulutuspaikkoja olisi tähän riittävästi, jos edes puolet 57:stä talotekniikan ja kylmäasennuksen järjestämisluvan saaneesta oppilaitoksesta tarjoaisi koulutusta. Tarve osaajista on suurempi kuin oppilaitokset pystyvät osaajia tällä hetkellä tuottamaan.

Myös tarve asentajista on suurempi kuin oppilaitokset pystyvät tällä hetkellä tuottamaan. Uusia asentajia tarvittaisiin heti 400–500 ja lähivuosina jopa 2 000 henkilöä. Koulutuspaikkoja olisi riittävästi, jos puolet 57:stä talotekniikan oppilaitoksesta tarjoaisi alan koulutusta.