Tarkoin hallussa

Helsingin yliopiston kiinteistöpalvelut Oy:n ylläpitoinsinööri Anssi Malinen tuntee yliopiston kiinteistöjen 350 kylmälaitosta ja 80 vedenjäähdytintä kuin omat taskunsa. Malisen työnantaja Helsingin yliopiston kiinteistöpalvelut Oy on vuoden 2018 alusta toiminut in house -yhtiö, joka tuottaa Helsingin yliopistolle mm. siivous-, ylläpito-, käyttäjä- sekä rakennuttamis- ja kunnossapitopalveluita. Kaikkiaan sen vastuulla on 300 rakennusta, joissa pinta-alaa on yhteensä 570 000 m².

Helsingin yliopiston kiinteistöpalvelut on myös kylmäalan pätevyysrekisteriin merkitty toiminnanharjoittaja, joka huoltaa ja korjaa koneensa pääsääntöisesti itse. ”Meidän kokoiselle yritykselle tuli laskelmieni mukaan edullisemmaksi palkata omaa henkilökuntaa vuosihuoltoihin ja kylmälaitekorjauksiin, mutta käytämme ulkopuolista apua kuitenkin tarvittaessa”, Malinen toteaa.

Varsinaisten vuosihuoltojen lisäksi tehdään vuodontarkistusmittauksia, joiden määrä vuodessa määräytyy kylmäprosessin kylmäaineen ja sen täytösmäärän perusteella. Mikäli käytetään kiinteistöautomaatiojärjestelmään liitettyä hälyttävää kylmäaineen vuotoanturia, voi tarkastusvälin kaksinkertaistaa.

Vuototarkastusmittaus on Malisen mukaan erittäin hyödyllinen toiminto: ammattitaitoinen kylmäasentaja havaitsee vuototarkastuksen yhteydessä lukemattomia muita seikkoja, jotka vaikuttavat kylmälaitteiston toimintaan. Komponenttien kannakointi, korroosio, putkistoeristys, kompressorien blokivastuksien toiminta ja pumppujen vuodot ja sivuäänet ovat tyypillisesti tällaisia asioita. Lisäksi havaittuja vikoja voidaan korjata rauhassa usein talvikauteen ajoitetun vuototestin yhteydessä – tällöin myös kylmäalalla on hiljaista ja resursseja on saatavana.

Monenlaisia jäähdytystarpeita ja -tapoja

Helsingin yliopistolla kiinteistökantaan kuuluu toiminnaltaan hyvin erilaisia kiinteistöjä, ja niissä on monenlaisia ilmastoinnin jäähdytystarpeita. Uusimmissa, erityisesti keskustassa sijaitsevissa kiinteistöissä, kuten Kaisa-talossa, on hyödynnetty kaukokylmää. ”Ennen kaukokylmää toteutimme myös keskustan kampuksella useita kiinteistöjä palvelevan korttelikylmäjärjestelmän, joka on edelleen käytössä.”

Malinen painottaa, että ilmastoinnin jäähdytysratkaisu tehdään kiinteistökohtaisesti tarpeenmukaisella tavalla. Joihinkin vanhempiin saneerauskohteisiin ei kaukokylmä suoraan sovi, jos vanhat ilmastoinnin jäähdytyspatterit on mitoitettu kaukokylmän mitoitusarvoa kylmemmälle vedelle. Toisaalta keskustassa on myös arvorakennuksia, joissa vedenjäähdyttimelle tai varsinkin liuosjäähdyttimelle on vaikea löytää sijoituspaikkaa. Perinteinen sisäasenteinen kylmävesiasema on kuitenkin tyypillinen ratkaisu toteuttaa ilmastoinnin jäähdytys.

Ennakoivaa kunnossapitoa

Ennakkohuollolla vältytään monilta ongelmilta. ”Esimerkiksi lauhtuminen on syytä turvata myös helteillä. Jos liuosjäähdyttimen pesut ja puhaltimen tarkistus eivät riitä, kohteeseen kannattaa lisätä vesisumutukset. Tyypillisesti musta pikikattopinnoite voidaan korvata vaalealla liuosjäähdyttimien alla, liuosjäähdytin voidaan nostaa tavanomaista ylemmäksi ja puhaltimet varustaa tarvittaessa diffuusoreilla.”

Systemaattinen ennakointi on tärkeä osa Helsingin yliopiston jäähdytyslaitteiden huoltoa. Kun kompressorivaurioita alkoi esiintyä kompressorien työkontaktoreista johtuvista syistä, päätti Malinen suorittaa kontaktorien ryhmävaihdon huollon yhteydessä. ”Kustannusvaikutus on mitätön verrattuna rikkoutuneen kompressorin uusimiseen, korjauksen aiheuttamista huoltokatkoista puhumattakaan”, hän huomauttaa.

Jäähdytyslaitteistojen huolto- ja korjaustarpeita ja niiden kustannuksia kannattaa ennakoida muutenkin. Laitteistojen omistajien ja haltijoiden kannattaisi Malisen mukaan ehdottomasti tehdä PTS-suunnittelua. Kompressorien ja kylmäprosessiin liittyvien komponenttien uusiminen on melko yksinkertaista hommaa; aivan toinen asia on kylmäautomatiikkaan liittyvät ongelmat. Vanhojen vedenjäähdyttimien ohjauskortteja tai paisuntaventtiilien drivereita ei välttämättä ole enää saatavilla. Tällöin saattaa koko ohjausjärjestelmä mennä uusiksi. Kustannukset nousevat suuriksi, ja laitteisto voi olla pitkään poissa pelistä.

Oma lukunsa ovat myös vanhemmat suoralauhdutteiset vedenjäähdyttimet. Vielä 15 vuotta sitten laitosten kylmäainetäytökset saattoivat hyvinkin olla jopa 15 kiloa muutaman sadan kilowatin jäähdytystehon kokoluokassa. Nykyisillä kylmäainehinnoilla massiivisen vuodon sattuessa korjaus saattaa olla äärimmäisen kallista ja pahimmassa tapauksessa kannattamatonta.