Julkisille hankinnoille kriteerit F-kaasujen käytön ja päästöjen vähentämiseksi

Kriteerit on ensisijaisesti laadittu julkisia hankintoja varten, mutta ne soveltuvat myös muille toimijoille. ”Kriteerit on tarkoitettu kaikille, jotka tekevät julkisia hankintoja, mutta miksei myös yksityisille tahoille”, kertoo toinen raportin kirjoittajista, ylitarkastaja Tapio Reinikainen Suomen ympäristökeskuksesta.

Ensimmäisen ja toisen sukupolven kylmäaineet, CFC-kaasut ja HCFC-kaasut, tuhosivat otsonikerrosta ja aiheuttivat ilmaston lämpenemistä. Niistä siirryttiin HFC-kaasuihin, jotka eivät enää tuhoa otsonikerrosta, mutta ovat voimakkaita kasvihuonekaasuja. Siksi on tarpeen korvata ne muilla kylmäaineilla, ja tähän tähtää myös EU:n F-kaasuasetus.

Kolme ym­pä­ris­tö­on­gel­maa

HFC-kaasuja on korvattu luonnollisilla kylmäaineilla. Lisäksi joillakin uusilla kylmä- ja sammutusaineina käytettävillä teollisilla kemikaaleilla, kuten HFO-aineilla on matala GWP, mutta niiden hajoamistuotteilla on kuitenkin joitakin ominaisuuksia, joihin on liitetty ympäristöriskejä, toteaa tutkija Annika Johansson, toinen kirjoittajista.

Kylmä-, ilmastointi- ja sammutuslaitteiden sekä lämpöpumppujen ympäristöongelmat aiheutuvat ennen muuta laitteistoissa käytettävien kaasujen suorista päästöistä, jotka johtuvat kaasujen vuotamisesta ilmakehään. Toisaalta myös välilliset päästöt, jotka aiheutuvat laitteiden energiankulutuksesta, otetaan kriteeristössä huomioon. Raportissa ympäristökysymykset keskittyvätkin kolmeen eri ympäristöongelmaan: yläilmakehän otsonikatoon, ilmaston lämpenemiseen ja käytettyjen aineiden ja niiden hajoamistuotteiden myrkyllisyyteen. Kriteereissä on kolme tasoa: poissulkevat kriteerit, minimivaatimukset ja pisteytyskriteerit.

Raportissa esitetään, että hankintojen kestävyyttä arvioitaessa ensisijainen painoarvo on käytetyn kylmäaineen ilmastonlämmityspotentiaalissa (GWP), niin että se on niin pieni kuin mahdollista. Toiseksi luonnollisia kylmäaineita (kuten hiilidioksidi CO₂, ammoniakki NH3 ja hiilivedyt HC), tulee suosia HFO-aineiden sijaan. Kolmanneksi laitteiden energiatehokkuus tulee arvioida Suomen kylmien olosuhteiden mukaan käyttäen SCOP-kerrointa. Lisäksi hankinnoissa on hyvä ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon myös itse laitteissa käytettyjen materiaalien ympäristöystävällisyys.

Kylmäaineiden ODP (otsonikerrosta tuhoava potentiaali) ja GWP-arvojen avulla voi melko suoraviivaisesti asettaa sekä minimikriteereitä että pisteytyskriteereitä. Laitteiden energiatehokkuus ei ole aivan yhtä selkeä hankintakriteerien kannalta kuin kylmäaineen GWP-luku. Energiatehokkuus riippuu laitteen teknisten ominaisuuksien ja kylmäaineen lisäksi mm. ulkolämpötilasta ja huollon tasosta.

Laitteiden ympäristösuorituskykyä voidaan myös arvioida kokonaisuutena, jossa aineiden GWP, täyttömäärä, vuodot ja talteenotto laitteen elinkaaren päässä sekä aineita käyttävien laitteiden energiankulutus otetaan huomioon. Näin saadaan luku, joka ilmoittaa kylmälaitoksen elinaikanaan tuottaman kasvihuonehaitallisuuden kilogrammoina hiilidioksidiekvivalenttia (Total Equivalent Warming Impact, eli TEWI).

Kriteereille myös määrälliset tavoitteet

Reinikaisen mukaan kriteereissä on kyse vapaaehtoisesta ympäristöohjauksen mekanismista. ”Ympäristöohjauksessa on kolme tasoa: lainsäädäntö, taloudellinen ohjaus ja informaatio-ohjaus. Kriteerit kuuluvat informaatio-ohjauksen tasolle. Ajatuksena on, että valistuneet tahot tekevät valistuneita päätöksiä”, Reinikainen kuvaa.

Toisaalta kyse on myös F-kaasuasetuksen vaatimuksista: Tuplainvestointeja ei kannata tehdä eli ensin siirtyä vain hieman alhaisemman GWP-arvon laitoksiin ja pian taas tehdä uusi investointi vielä alhaisemman GWP-arvon sovelluksiin. Lisäksi kiintiöjärjestelmä johtaa siihen, että korkeamman GWP-arvon kylmäaineiden hinnat eivät todennäköisesti ainakaan laske. Näin ollen taloudelliseltakin kannalta katsottuna siirtyminen alhaisen GWP-arvon kylmäaineisiin näyttää järkevältä. ”Tässä voimme neuvoa katsomaan vähän pidemmälle ja kriteeristö toimii siinä työkaluna.”

Suomen ympäristökeskuksen laskelmien mukaan kriteerien käyttöönotolla ja muulla informaatio-ohjauksella voidaan saavuttaa vuoteen 2030 mennessä yhteensä noin 1,8 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin lisäpäästövähenemä arvioituun EU:n F-kaasuasetuksen mukaisilla toimilla saavutettavaan nk. F-kaasupäästöjen perusuraan verrattuna. Tällöin puhutaan kylmäaineina käytettävien kaasujen suorista päästöistä. Lisäksi tulevat vielä välillisten päästöjen vähenemät, esimerkiksi lisääntyneet energiatehokkuuden ansiosta, mutta niistä ei ole olemassa arvioita.