Pääkirjoitus: Koulutus, pätevyys vai osaaminen?

Uusi F-kaasuasetus astui voimaan 11.3.2024. Tärkeintä on ymmärtää, että uusi asetus koskee kaikkia fluorattuja kylmäaineita, niin HFC- kuin HFO-aineitakin. Asetus rajoittaa HFC-yhdisteiden markkinoille saattamista kiintiömenettelyllä aiempaa voimakkaammin, ja vuonna 2050 ne poistuvat kokonaan markkinoilta. Lisäksi vain pätevät henkilöt ja yritykset saavat käsitellä kylmäaineita. Tämä laajenee koskemaan myös luonnollisia kylmäaineita. Asetuksen perusperiaatteet eivät siis muuttuneet, mutta ”devil is in the details”, piru onkin yksityiskohdissa.

Asetus vaatii alan toimijoilta paljon uutta osaamista, koulutuksiin osallistumista ja pätevyyksien päivittämistä, mutta on syytä erotella toisistaan osaaminen, koulutus ja pätevyys. Koulutus ei takaa osaamista, ja pätevyyden on voinut saada ilman muodollista koulutusta minimaalisella osaamisella. Osaaminen ei riipu koulutuksesta eikä pätevyydestä. Kaikkia näitä tarvitaan, kunhan ne ovat oikeassa suhteessa toisiinsa ja vaatimustaso on kaikissa riittävän korkea.

Koulutus ei saa olla itsetarkoitus

Suomessa vallalla oleva oppiarvouskovaisuus on johtanut siihen, että kaikkiin työvoimaan liittyviin haasteisiin tarjotaan ratkaisuna koulutuksen lisäämistä. Koulutus tai sillä saavutettava oppiarvo eivät saa olla itsetarkoitus, vaan koulutuksen tärkein merkitys on antaa riittävät perustiedot ja -taidot, jotta pystyy kehittymään alansa osaajaksi.

Tämä edellyttää kokopäiväistä opetusta ja opiskelua oppilaitoksessa, mikä nykyjärjestelmällä ei toteudu. Valmistuneet asentajat eivät tunne edes perustyökaluja ja -komponentteja, joita heidän tulisi työssään käsitellä, tai valmistunut insinööri ei ymmärrä lämmönsiirron perusyhtälöitä ja niiden merkitystä. Kylmäalan koulutus on sisällöltään vinoutunut, kun tärkein oppi on täyttää F-kaasuasetuksen artiklat. Tämä on vain yksi, tosin tärkeä, osa alan ihmisten työssä.

Pätevyydet määräaikaisiksi

Vaatimuksiin nähden pätevyydet saa liian helposti: riittää kun osallistuu muutaman päivän kurssille ja läpäisee tentin. Tätä voisi syystäkin kutsua paperipätevyydeksi. Nykyisin Suomessa käytössä olevat elinikäiset pätevyydet eivät puolla paikkaansa nykytilanteessa, jossa teknologia ja etenkin kylmäaineet muuttuvat nopeasti. Pätevyydet tulee muuttaa määräaikaisiksi, ja niiden uusimiseksi tarvitaan todellista koulutusta sekä teoriaosuuden ja käytännön kokeen suorittamista hyväksytysti. Muutenkin pätevyysvaatimuksia pitää tiukentaa.

Osaaminen lähtee ihmisen omasta halusta kehittää tietojaan ja taitojaan. Todellista osaamista ei hankita koulun penkiltä, vaan esimerkiksi kentällä laitteita ”ropaamalla”, suunnittelutöitä asennuskohteessa todentamalla tai järjestelmästä viallista bittiä etsimällä. Onneksi näitä innokkaita ja alasta kiinnostuneita henkilöitä löytyy edelleenkin. Vain todellinen osaaminen ratkaisee, kuinka turvallisia, energiatehokkaita ja ympäristöystävällisiä laitteet ja järjestelmät tulevaisuudessa ovat. Pitääköhän palauttaa käytäntöön SKLL:n Valtuutettu kylmäurakoitsija lisättynä Osaava asentaja -tutkinnolla?