Alan työt maistuvat sekä konkarille että noviisille

Yli 50 vuoden ikäerosta huolimatta Suomen Teollisuuskylmän Arto Hakalaa, 68, ja Tuomas Anttilaa, 16, yhdistää yksi asia: suuri kiinnostus kylmäalaan.

Teksti Matti Remes  

Yli 50 vuoden työuran tehnyt Arto Hakala lähti eläkepäiviltään "kiireapulaiseksi" valvomaan kylmälaitosta Saarioisten elintarviketehtaalla Sahalahdella. Kuva: Sampsa Luukkonen.

Arto Hakala istuu Saarioisten elintarviketehtaan kylmälaitoksen valvomossa Sahalahdella ja seuraa monitoreista tottuneesti järjestelmän toimintaa. 51 vuotta sitten kylmäalalla aloittanut mies olisi voinut nauttia eläkepäivistä jo vuosia, mutta veri on vetänyt jäämään alan hommiin.

”Teollisuuskylmästä soitettiin ja kysyttiin, josko joutaisin töihin Sahalahdelle. Yrityksellä on pulaa asentajista. Vapautuihan siten yksi käsipari, kun tulin tänne vähän niin kuin kiireapulaiseksi.”

”Eikä tällainen koneenhoito ole niin raskasta, etteikö se sopisi eläkeläisellekin. Niin, ja saahan tästä korvaustakin eläkkeen jatkoksi”, Hakala perustelee.

Konkari on nähnyt alan isot muutokset

Hakala päätyi kylmäalalle 1970-luvun alkupuolella 17-vuotiaana, kun hän lähti isänsä matkaan apupojaksi asentamaan kylmälaitteita. Ensimmäinen kohde oli silloisen Lihakunnan tuotantolaitos Kuopiossa.

Uran alkupuoleen mahtui paljon reissaamista ympäri Suomea. ”Jälkeen jäi lukuisia hitsaussaumoja putkistoihin, korjattuja kompressoreita sekä enemmän tai vähemmän toimivia kylmälaitoksia. Monet niistä ovat tulleet jo käyttöikänsä päätepisteeseen ja purettukin.”

Matkustamiseen tuli vuosikymmenen tauko, kun hän toimi parissa yrityksessä huoltopäällikkönä ja pystyi kulkemaan töissä kotoa käsin.

Hakalalla on ollut työurallaan useita työnantajia. Myös itse työssä on tapahtunut suuria muutoksia. ”Kylmäaineet kulkevat putkistoissa kuten ennenkin, mutta suurin muutos on tapahtunut laitosten automatiikassa. Ennen toimittiin pressostaattien ja termostaattien varassa. Nyt kaikkea ohjataan tietokoneilla ja valvontaohjelmilla.”

Hitsauskone kulkee nyt peräkontissa

Myös työkaluissa on tapahtunut isoja muutoksia, sillä kaikki käsityökalut ovat nykyisin siroja ja akkukäyttöisiä. Asennus- ja kannakointitarvikkeetkin ovat Hakalasta näppäriä.

”Aiemmin pelkän hitsauskoneen kuljetus vaati pakettiauton tai ainakin peräkärryn. Nyt niitä mahtuu tavalliseen henkilöautoon useampikin kappale.”

Isoihin muutoksiin Hakala laskee myös kylmäalan luvanvaraistumisen. Toisin kuin ennen asentajilla tulee olla nykyään ammattitutkinto useimpiin töihin. ”Pelkästään työmaalle pääsy edellyttää nyt, että lompakko on täynnä erilaisia kortteja suoritetuista kursseista. Lisäksi tarvitaan todistuksia, perehdytyksiä ja lupalappuja.”

Myös ympäristöasiat ovat tulleet alalle vahvasti. ”Kylmäaineet otetaan nyt talteen, eikä niitä päästetä taivaalle kuten ennen esimerkiksi pienempien kompressoreiden vaihdossa.”

Työn vaihtelevuus parasta

Hakalan mielestä parasta uralla on ollut työn vaihtelevuus. ”Samanlaista päivää ei ole. Välillä asennetaan ja hitsaillaan putkistoja. Sitten huolletaan ja korjaillaan kompressoreja ja laitteistoja. Seuraavana päivänä siivotaan ja maalataan tai etsitään häiriöiden syitä ja korjaillaan”, Hakala luettelee.

Hänelle antoisimpia hetkiä ovat olleet isojen hankkeiden valmistuminen, kun uusi laitos saadaan koekäyttöön. Haasteellisinta on ollut päästä sinuiksi automaation ja tietokoneohjelmien kanssa. ”Nuoremmille tämä ei ole varmaankaan niin ongelmallista, kun he ovat kasvaneet tietokoneiden aikakaudella.”

Alan huonoihin puoliin Hakala laskee työn ja vapaa-ajan ajoittaisen sekoittumisen. ”Aika moni viikonloppu, ilta ja loma on keskeytynyt soittoon, että ’et millään viitsisi lähteä, kun nyt olisi vähän hätä’. Yleensä sitä on sitten lähtenyt. Kylmäalalla ei voi vastata asiakkaan soittoon kuten autokorjaamossa, että ’katsotaan joskus kolmen viikon päästä aikaa’. Kaiken pitää tapahtua heti.”

Ilta- ja viikonloppuhommia Hakalan uralla on riittänyt. ”Lisäksi työ on pääasiassa jatkuvaa reissaamista, mikä ei välttämättä sovi kaikille.”

Tuomas Anttila aloitti helmikuussa työt Teollisuuskylmällä. Oppisopimus on hänestä mielekäs tapa saada jalka oven väliin kiinnostavalla alalla. Kuva: Rauno Nokkoudenmäki.

Aloittelija toivotettiin tervetulleeksi

Vaihtelevista työajoista huolimatta Hakala suosittelee alaa vilpittömästi nuorille. Kylmän tarve eri aloilla kasvaa. Sama pätee lämpöpumppujärjestelmiin. ”Työtä alalla varmasti riittää. Lisäkoulutustakin löytyy, jos haluaa kehittää itseään ja muuttaa työnkuvaansa.”

Tällaisia asioita kylmäalasta oli kuullut myös Tuomas Anttila, kun hän päätti vaihtaa Tampereella aloittamansa putkiasentajan opinnot kylmäasentajan tutkinnon suorittamiseen Careeriassa Vantaalla.

”Otin yhteyttä Teollisuuskylmään ja sain sieltä töitä oppisopimuspohjalta.”

Anttila pääsi heti työn syrjään kiinni ja on ollut helmikuusta lähtien mukana teollisuuskohteen isossa hankkeessa Tampereen Messukylässä. ”Alussa on opeteltu hitsaamaan ja tehty koeponnistuksia koneisiin”, Anttila sanoo.

Hän odottaa saavansa kylmäasentajan tutkinnon valmiiksi työn ohessa parissa vuodessa. Ainakin alku on sujunut mainiosti. ”Aloittelija on otettu hyvin vastaan työporukassa. Kokeneemmat auttavat mielellään, ja heiltä voi aina kysyä, jos ei jotakin asiaa tiedä. Vinoilua ei ole tullut vastaan.”

Arto Hakalan tavoin myös Tuomas Anttilaa kiinnostaa kylmäalassa sen monipuolisuus. ”Erilaiset työtehtävät kiinnostavat, ja alalla oppii paljon uutta. Ja töitä alalla varmasti piisaa.”

Taideaarteet tarvitsevat kylmää läpi vuoden

Jatkuva tiedonnälkä pitää yrityksen kasvu-uralla

Mansikka viihtyy kesällä viileässä ja talvella pakkasessa