Koulutuksen pioneeri kantaa huolta opetuksen laadusta

Tammikuussa Kylmäyhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi kutsuttu Pertti Hakalalla on takanaan 40 vuoden monipuolinen työura kylmäalan suunnittelu- ja myyntitehtävissä. Sen lisäksi hänen panoksensa alan koulutuksessa on ollut merkittävä.

Kiinnostus koulutusasioihin syntyi 1980-luvulla, kun Hakala työskenteli Huurteella. ”Siellä suhtauduttiin aina tosi positiivisesti koulutukseen ja suorastaan työnnettiin koulutushommiin. Eikä Huurteen perustaja ja toimitusjohtaja Paavo V. Suominen ollut mustasukkainen, vaikka samalla koulutettiin kilpailijoidenkin työtekijöitä.”

Huurteella esimiehenä toiminut Martti Kuusisaari ”testamenttasi” Hakalalle omia koulutustöitään, joita olivat Ammattienedistämislaitoksen kurssit ja joka toinen vuosi pidetyt sadan tunnin kylmätekniikan kurssit Tampereen Teknillisessä opistossa.

”Siitä kaikki lähti liikkeelle. Varmaankin vuonna 1986 aloin pitää yksin Ammattiedistämislaitoksella pienkylmälaitoksen mitoituskurssia. Myöhemmin 1990-luvun lopulla pidimme kurssin vielä muutaman kerran yhdessä Kaappolan Eskon kanssa.”

Hakala toimi aktiivisesti myös Tampereen seudun Kylmäkillassa. Se perustettiin 1980-luvun puolivälissä, ja se toimi todella aktiivisesti 1990-luvun lamaan saakka järjestämällä koulutuksia ja saunailtoja.

Samoihin aikoihin alkoi Hakalan jäsenyys Kylmäyhdistyksen koulutustoimikunnassa, jossa hän vaikutti vuosina 1985–2020, niistä 17 vuotta toimikunnan puheenjohtajana.

Hakala laskee, että Kylmäyhdistyksen vuosittaisilla Kylmätekniikan koulutuspäivillä hän on pitänyt yhteensä 23 luentoa eri aiheista.

Myös kouluttaja oppii paljon

Hakalan mielestä koulutustoiminta on antanut hänelle itselleenkin paljon. ”Olen huomannut, että opettaminen on tehokkain tapa oppia itsekin asioita, kun niitä yrittää selittää muille. Perusteet tulevat selviksi, kun moneen kertaan jauhaa samoja asioita. Opettaessa olen joka kerta hoksannut uusia yksityiskohtia.”

Koulutustoiminta on vienyt Hakalalta paljon omaa aikaa. Kiireen ja työmäärän keskellä on pitänyt pitää huolta, ettei aja itseään loppuun.

Erityisen työläitä ovat olleet kylmäalan oppikirjat, joita tehtiin pitkälti talkootöinä. Hakala on ollut mukana tekemässä monia alan ammattilaisille tutuksi tulleita teoksia. Yhdessä Esko Kaappolan kanssa hän kirjoitti Kylmälaitoksen suunnittelu -kirjan, josta on otettu kuusi painosta. Hän osallistui myös Antero Aittomäen toimittaman Kylmätekniikka-kirjan tekoon.

”Kylmälaitoksen suunnittelu -kirjan tekeminen oli haastavaa. Reilun vuoden urakan jälkeen oli takki tosi tyhjä. Oppikirjan kirjoittaminen ei onnistu muutaman minuutin pätkissä. Työ vaatii muutaman tunnin keskittymistä kerrallaan, jotta kokonaisuus pysyy kasassa.”

Käytännönläheinen oppi menee perille

Hakalan mielestä oppi menee parhaiten perille, kun koulutuksessa otetaan huomioon osallistujien lähtötaso. Lisäksi opetuksen pitää olla käytännönläheistä ja havainnollistaa asioita käytännön esimerkein.

Myös kouluttajan on ymmärrettävä, mistä puhuu. ”Jos ei itse asiasta mitään ymmärrä, on parempi, ettei siihen sekoa. Tai sitten pitää ottaa kunnolla aikaa ja selvittää ensiksi itselle jokin uusi asia, jos oma ymmärrys siihen suinkin riittää.”

”Kukaan ei voi olla koskaan kaikkien alojen asiantuntija. Siihen ei aika eikä usein oma ymmärryskään riitä. Suutari pysyköön lestissään, mutta toki uuttakin kannattaa aina opiskella.”

Hakalan oma erikoisala koulutuksessa on ollut kaupallinen jäähdytys.

Alan nopea kehitys herätti koulutustarpeet

Hakalan mukaan 1980-luvulla kylmätekniikan kehitys alkoi ottaa isoja loikkia. Esimerkiksi kaupan kylmälaitoksiin tulivat rinnankytketyt koneikot ja ohjausautomatiikka.

Seuraavalla vuosikymmenellä alkoi kylmäaineiden myllerrys. Kaikki uudet asiat lisäsivät koulutustarvetta ja samalla myös ammattilaisten intoa kouluttautua. ”Kylmäainetilanteesta tuli pidettyä erilaisia luentoja vuodesta 1993 lähtien aina eläkkeelle jäämiseen saakka.”

1990-luvun alussa alkoivat alan yritysten järjestämät Kylmäpäivät Ylläksen Äkäslompolon Pirtukirkossa. Kun osallistujamäärä kasvoi, siirrettiin tapaamiset Leville. ”Porukka vääntäytyi lyhyiden yöunienkin jälkeen tosi sitkeästi aamulla puoli yhdeksältä auditorioon.”

Hakalan mukaan kylmäalan koulutus lähti muutenkin kehittymään 1990-luvulla. Silloin tulivat muun muassa vapaaehtoiset pätevyyskoulutukset.

Lahden kylmäteknikkokurssi 2000-luvun alussa oli ensimmäinen kunnon sykäys alan ammattilaisten koulutukseen. Se sai jatkoa muutama vuosi myöhemmin aikuiskoulutuskeskusten kylmämestarin koulutuksista, joissa oli aluksi lähiopetusta lähes 500 tuntia.

”Valtiovalta pysyi silloin erossa noiden koulutusten sisällöstä. Niitä voitiin talkooporukoilla kehittää varsin vapaasti ottaen huomioon alan tarpeet.”

Konkari kantaa huolta opetuksen laadusta

Hakalan mukaan 2010-luvulta alkaen Opetushallitus alkoi seurata kylmämestarin koulutuksia tarkemmin. Samalla niitä ryhdyttiin kilpailuttamaan oppilaitosten kesken. Hänen mielestään seuraukset ovat olleet varsin karut.

”Nykymuodin mukaan opetus perustuu paljolti työssäoppimiseen. Hyvän ammattitaidon pohjana olevan kylmätekniikan teorian opettamiseen ei sen sijaan panosteta enää kovinkaan paljon.”

Yhdeksi koulutuksen haasteista Hakala laskee myös sen, että kylmätekniikka on kehittynyt todella paljon viimeksi kuluneen 15 vuoden aikana. Alan oppikirjat ovat jääneet tästä kehityksestä jälkeen. Ne vaatisivat päivitystä ajan tasalle.

”Oppikirjoja on tehty aiemminkin paljolti talkootyönä. Kirjoituspalkkio ei ole lähellekään kattanut kirjoittamiseen käytettyä aikaa. Toisaalta vastapainona myös oma ammattitaito on kehittynyt. Tätä talkoohenkeä kaivattaisiin nyt myös seuraavalta sukupolvelta.”