Alan kova kasvu pahentaa osaajapulaa

Kylmäalan osaajapulan esillä pitäminen, vaikuttaminen päättäviin tahoihin ja entistä tiiviimpi yhteistyö eri toimijoiden välillä ovat ainoita keinoja hakea ratkaisua kylmä- ja lämpöpumppualan jatkuvasti pahenevaan osaajapulaan. Tätä mieltä ovat Suomen Kylmäliikkeiden Liiton SKLL:n toimitusjohtaja Pauli Tarna, Suomen Lämpöpumppuyhdistys SULPUn toiminnanjohtaja Jussi Hirvonen ja Opetushallituksen yli-insinööri Arto Pekkala.

SKLL on arvioinut, että kylmäalalla olisi heti tarve useammalle sadalle uudelle osaajalle, lähivuosina tarve on useampi tuhat.

”Määrällisesti eniten pulaa on asentajista, mutta muutakin osaamista tarvitaan lisää. Moni laitteita toimittava yritys esimerkiksi kertoo, että tilauksen yhteydessä asiakas pyytää samalla myös suunnitelman. Se kertoo suunnittelijapulasta”, Tarna havainnollistaa.

Osaamisvaje syntyy kovasta kasvusta

Jussi Hirvonen arvioi, että lämpöpumppualalla työskentelee nykyisin noin 5 000 ammattilaista, jotka asentavat vuodessa 200 000 eri kokoluokan lämpöpumppua eri käyttötarkoituksiin. ”Jos alan kasvu on tulevina vuosina 20 prosenttia vuodessa, se tarkoittaa, että joka vuosi alalle tulisi saada toiminnan tehostuminen huomioiden 500–1 000 ihmistä lisää töihin.”

Hirvosen mukaan eläköityminen ei ole lämpöpumppualalla iso ongelma, sillä alalla on paljon pieniä nuoria yrityksiä, joissa työntekijätkin ovat keskimääräistä nuorempia. ”Työvoimavaje tulee voimakkaasta kasvusta.”

Ilmalämpöpumppuja asentavissa yrityksissä pula koskee ennen muuta asentajia. Hirvonen korostaa, että yhtä lailla tarvitaan osaamista myös yrittämisestä, myynnistä, järjestelmien rakentamisesta ja huollosta.

”Kerrostaloluokan ja sitä suuremmissa lämpöpumpuissa on haasteellista löytää myös esimerkiksi suunnittelijoita, hankekonsultteja ja työnjohtoa. Myös energiatekniikan ja automaation hallinta vaatii osaamista.”

Valmistuvien asentajien määrä ei vastaa tarvetta

Ammatillisessa koulutuksessa kylmäalalle pätevöittävät kylmäasentajan perus- ja ammattitutkinnot sekä kylmämestarin erikoisammattitutkinto. Nämä kaikki antavat yli 3 kg kylmäainetta sisältävien laitteiden huolto- ja asennuspätevyyden. Alle 3 kg kylmäaineen laitteiden, kuten ilma- ja maalämpöpumppujen, huolto- ja asennuspätevyyteen riittää lämmityslaiteasentajan perus- tai ammattitutkinto.

SKLL:n kartoituksen mukaan asentajakoulutukseen paikkoja on, mutta ei riittävästi. Valmistuneiden määrä ei vastaa kylmäalan tarvetta. ”Oppilaitosten mukaan kylmäalan opintojen kysyntä on kasvanut, mutta alaa vaivaava opettajapula rajoittaa opetuksen tarjoamista”, Tarna kertoo.

Korkeakoulutuksessa tilanne vieläkin heikompi

Vieläkin heikompi tilanne on korkeakoulutuksessa. Yksittäisiä kursseja lukuun ottamatta yhdessäkään yliopistossa tai korkeakoulussa ei voi lukea edes sivuaineena kylmä-, jäähdytys- tai lämpöpumpputekniikkaa, saati erikoistua näiden tekniikoiden asiantuntijaksi. Ammattikorkeakouluissakin kylmäalan opintojen tarjonta on rajallista. Oppilaitoksesta riippuen sitä opetetaan osana esimerkiksi talotekniikan tai energiatekniikan opintosuuntauksia.

”Tähän on saatava muutos mitä pikimmin. Koulutuspolku pitää saada selväksi kaikilla opintoasteilla, ammattikouluista korkeakouluun. Myös opetuksen laatua ja laadunvalvontaa tulisi kehittää”, Tarna vaatii.

Hänen mielestään ongelmana on myös nuorisoasteen koulutuksen puute. Ammattikouluissa puuttuu nuorille suunnattu kylmäalan opetus lähes täysin. Tarjolla on käytännössä pääosin oppisopimus-, työvoima- tai Rekrykoulutusta.

”Toisaalta vastuu ei ole yksin oppilaitosten. Tilanteen parantamiseen tarvitaan myös valtiovallan osallistumista ja sitoutumista. Kylmäala on nykyisellään paitsioasemassa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä toisen asteen ja korkea-asteen koulutuksessa.”, Tarna toteaa.

Lämpöpumppukoulutus yritysten harteilla

Myös Hirvosen mielestä opetusta on lisättävä kaikilla tasoilla. Nyt lämpöpumppuihin liittyvästä koulutuksesta vastaavat pitkälti asennusfirmat, maahantuojat ja laitevalmistajat.

”Koulutuksen rakenteita, rahoitusta ja sisältöä on muutettava, jotta ne pystyvät vastaamaan vihreään siirtymään ja alan tarpeita. Opetusta pitäisi olla enemmän tarjolla ja se tulisi saada myös houkuttelevaksi opiskelijoille.”

Kylmä- ja lämpöpumppualalla tarjolla on nyt eri opiskelumuotoja, kuten oppisopimuskoulutusta ja päiväopiskelua sekä esimerkiksi alan vaihtajille suunnattuja yrityskohtaisesti järjestettyjä koulutuksia.

”Koulutuksen kehittämisessä tarvitaan yhteistyötä teollisuuden ja koulutuksesta vastaavien tahojen kanssa. Tähän tulisi kehittää erilaisia malleja. Oppisopimuksen ohella tarvitaan myös vähän kevyempiä tapoja päästä alalle sisään”, Hirvonen esittää.

Tutkinnon osien suorittaminen hyvä suunta

Opetushallitus määrää toisen asteen perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintojen perusteista. Sen sijaan ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen koulutuksen sisällöistä päättävät oppilaitokset itse.

Opetushallituksen Arto Pekkala kertoo, että kylmäala on osaamisalana mukana talotekniikan perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa. ”Opetushallitus laatii tutkintojen perusteet, joiden mukaan oppilaitosten on opetus suunniteltava. Koulutusten ja opiskelijoiden määrästä päättävät sen sijaan oppilaitokset, joille koulutuksen järjestämislupa on myönnetty.”

Pekkalan arvion mukaan koulutuksesta saatava osaaminen vastaa nykyisin varsin hyvin nykypäivän tarpeita kylmäalalla. Osaamispolku tutkintojen kautta työelämään on varsin selkeä.

”Kokonaisten tutkintojen ohella tiettyjä tutkinnon osia suoritetaan kylmäalalla paljon verrattuna moneen muuhun alaan. Se on hyvä suunta, sillä näin osaajapulaa voidaan helpottaa nopeammin.”

”Koulutuksen järjestäjät voisivat kuitenkin vieläkin aktiivisemmin tarjota tutkinnon osia kokonaisen tutkinnon sijaan”, Pekkala toteaa.

Myös opettajapula on pullonkaula

Lämpöpumppualaan liittyviä perus- ja ammattitutkintojen osia on alettu viime vuosina kouluttaa osassa toisen asteen ammatillisia oppilaitoksia.

”Osa lämpöpumppualalla tarvittavasta osaamisesta jää kuitenkin nykyisten tutkintojen välimaastoon. Tässä on parannettavaa. Oppilaitokset voisivat myös auttaa opiskelijoita entistä aktiivisemmin löytämään opintopolun ja kurssit, jotka vievät alalle”, Pekkala toivoo.

Tarnan ja Hirvosen tavoin myös Pekkala on huolissaan opettajapulasta kylmä- ja lämpöpumppualan ammatillisessa koulutuksessa. Ammatillisessa koulutuksessa opettajalla täytyy olla alan korkeakoulututkinto ja tietty määrä alan työkokemusta. Opetus vaatii myös pedagogisten opintojen suorittamista.

”Kaikissa tekniikan alan koulutuksissa on ongelmana, ettei opettajia saada riittävästi. Opettajien rekrytointia voi hidastaa myös epävarmuus siitä, saadaanko kylmäalan koulutukseen riittävästi opiskelijoita.”