Jäähalleilla edessä remonttisuma

Tavallisena arkipäivänäkin Suomen Urheiluopiston Vierumäen sisäjäillä on käyttöä. Olosuhteet ovat oivalliset ja jää hienossa kunnossa. Molempien jääkiekkoratojen rataputkistoissa kiertää 17-prosenttinen ammoniakki/vesi ja sitä jäähdyttää NHʒ-koneikko. Suomen Jääkiekkoliiton olosuhdepäällikön Manu Varhon mukaan kylmän tuottotavassa ei ole moittimista ja lauhdelämmönkin hyödyntämisessä on viime vuosina edistytty hurjasti.

Näin hyvin asian laita ei ole kaikissa suomalaisissa jäähalleissa ja jääkiekkoradoilla. Jäähalleja on noin 240 ja jääkiekkoratoja miltei 290. Useissa on lähivuosina edessä remontti ja kylmäaineessa siirtyminen joko hiilidioksidiin tai ammoniakkiin. ”Jäähalleista melkein 50:ssä kylmäaineena on edelleen jokin muu kuin luonnollinen kylmäaine” Varho kertoo.

Suuresta remonttisumasta saadaan kiittää vuoden 1995 ikonista jääkiekon maailmanmestaruutta. Sen jälkihuumassa jokaiseen niemeen, notkoon ja saarelmaan ryhdyttiin suunnittelemaan jäähallia. Osa halleista toteutettiin kiireessä ja kustannuksissa säästellen, tosin siihen aikaan ei talo- tai kylmäteknisiä ratkaisuja yleensä vielä suunniteltu energiataloutta painottaen. Tärkeintä oli saada halli valmiiksi, jotta juniorit ja aikuiset pääsevät harrastamaan kohtuullisen välimatkan päässä.

Energian hinnan voimakkaan nousun myötä on käynyt entistä selvemmäksi, että muutoksia tarvitaan. ”Näille 1990-luvun puolivälin jälkeen rakennetuille halleille ei yleensä ole tehty vielä mitään ja niiden kylmätekniikan käyttöikäkin on noin 30 vuotta.”

Eroon energiahukasta

Suomalaisen jääkiekon strategiassa 2022–2026 jäähallien ja jääkiekkoratojen omistajia patistetaan toimintaan. Useimmissa peruskorjausta odottavissa jäähalleissa on paljon tehtävää.

Varho painottaa, ettei jäähallin kaltaisen kiinteistön energiataloudellisuuden parantaminen ole yksinkertainen asia. Huomiota on kiinnitettävä niin sähkö- ja kylmätekniikkaan kuin ilmanvaihtoonkin. Lisäksi käytössä on vielä puutteellisesti eristettyjä yksinkertaisia peltihalleja, joissa on merkittäviä lämpövuotoja.

Lauhdelämmön hyödyntäminen on korkean energianhinnan aikana entistäkin tärkeämpää, mutta ei välttämättä helposti toteutettavissa. ”Jotta saisimme mahdollisimman suuren osan lauhdelämmöstä talteen, sitä on voitava varastoida esimerkiksi geokaivoon. Toinen mahdollisuus on hyödyntää sitä lähellä sijaitsevien rakennusten lämmittämisessä tai myymällä sitä alue- tai kaukolämpöverkkoon.”

Yhtä valmista kaikille sopivaa ratkaisua ei ole, vaan järkevimmät ja toteuttamiskelpoiset keinot on etsittävä tapauskohtaisesti.

Suomen jäähalleissa muhii siis merkittävä korjausvelka.

Tavoitteena veden kierrätys

Vaikka Suomessa onkin korkeaa jään tekemisen ammattitaitoa, monissa jäähalleissa jään laatua voisi parantaa. ”Meillä on erinomainen pelaajapolku, mutta kiekkoilijamme ansaitsevat myös parhaat mahdolliset olosuhteet kehittyäkseen”, Varho painottaa.

Kaukalossa on 54 kuutiota vettä, jonka laatu vaikuttaa jään laatuun merkittävästi. Yksi suurimmista ongelmista on kalkkipitoinen vesi, joka pitäisi käsitellä oikein.

Varho harmittelee, että jäähalleissa muodostuvan luistelujätteen hyödyntäminen on aivan lapsenkengissä. Kysymys on jäänhoitokoneen jään pinnasta keräämästä jäästä, jota virheellisesti joskus lumihileeksikin kutsutaan. Luistelujätettä ei nykyisellään hyödynnetä kuin yhdessä hallissa, mutta muutosta on onneksi tulossa.

”Vesi on arvokas luonnonvara ja sen hinta tulee jatkossa vain nousemaan. Kun uimahalleissa pystytään kierrättämään vettä, on siihen pystyttävä jäähalleissakin.”

Neuvot ja verkosto käyttöön

Suurimman osan suomalaisista jäähalleista omistavat kunnat. Jääkiekkoliitto ei siis voi määrätä, miten niitä tulisi ylläpitää. Se voi kuitenkin auttaa: ohjata, neuvoa, välittää tietoa ja antaa laajan yhteistyökumppaniverkostonsa jäähallien omistajien käyttöön. Tähän verkostoon kuuluvat maan parhaat kylmäsuunnittelijat sekä alan yritykset kotimaassa ja ulkomailla.

”Kunnissa ei tarvitse murehtia, mistä jäähallin peruskorjaushankkeelle löytyy suunnittelija, jolla on kokemusta nimenomaan jäähallikylmän suunnittelusta.”

Myös urakkakilpailu voidaan hoitaa kunnan kannalta paremmin. Varho sanoo, että vaikka hankintalakia noudatetaankin, halvinta tarjousta ei ole pakko hyväksyä. ”Voittajan tulisi olla kokonaistaloudellisesti edullisin.”

Varsinkaan pienissä kunnissa ei useinkaan ole kilpailuttamiseen tarvittavaa ammattitaitoa. ”Erityisesti kylmätekniikkaa pidetään vaikeana erikoisalana. Siksi kunnan tekninen insinööri mielellään ulkoistaa kylmäliikkeelle koko kylmän suunnittelusta toteutukseen ja lopulta huoltoon.”

Urakoitsijan suunnittelija suunnittelee työnantajansa kannalta sopivimman laitoksen, jonka se toteuttaa ja vielä ehkä jopa valvoo toteutuksen. Hankkeeseen tulisi kuitenkin aina palkata ulkopuolinen valvoja, puolueeton kylmäasiantuntija.

Jotta takuuajan jälkeisen huoltosopimuksen tekemisessä säilyisi vapaus, olisi tärkeää kirjata hankintasopimukseen, että kylmälaitos on tilaajan, ei toimittajan omaisuutta.

Jäähallien omistajille on tekeillä kylmätekniikan hankintaopas, joka valmistuu kuluvan vuoden loppuun mennessä. ”Peruskorjaukseen kannattaa panostaa, sillä hallin kylmätekniikan on taas toimittava seuraavat 30 vuotta”, Varho neuvoo.