Tukes valvoo suurimpia laitoksia

Ylitarkastaja Timo Talvitie työskentelee viidentoista kollegansa kanssa Tukesin Teolliset prosessit -ryhmässä ja valvoo osaltaan Suomen suurimpia ammoniakkikylmälaitoksia. Tukesin valvontaan kuuluvat ammoniakkikylmälaitokset, joiden täytös on 10 000 kg tai enemmän.

Teksti Dakota Lavento  

Ylitarkastaja Timo Talvitie työskentelee viidentoista kollegansa kanssa Tukesin Teolliset prosessit -ryhmässä ja valvoo osaltaan Suomen suurimpia ammoniakkikylmälaitoksia.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Suurimmat ammoniakkijäähdytyskohteet ovat esimerkiksi elintarviketeollisuustaitoksia, meijereitä tai teurastamoita. Kohteita on Tukesin valvottavana kolmisenkymmentä.

Kyse ei ole pelkästään määrävälein tehtävistä valvontakäynneistä, vaan luvitettavasta toiminnasta. Suurten ammoniakkikylmälaitosten perustamiseen tarvitaan Tukesin lupa, ja se myönnetään vasta, kun on varmaa, että laitoksen toiminta vastaa kaikkia säädettyjä turvallisuusvaatimuksia. Niihin kuuluvat muun muassa organisaation menettelytavat, turvallisuutta edistävät toimintatavat, kunnossapidon taso, koulutus, käytön opastus, turvallisuustilanteen seuranta ja pelastusvarautumissuunnittelu.

Talvitiellä ja hänen kollegoillaan on luvitettavanaan ja valvottavanaan ammoniakkilaitosten lisäksi laaja kirjo vaarallisia kemikaalia sisältäviä kohteita öljyjalostamosta monenkirjaviin pieniin elintarvikelaitoksiin. Talvitie sanoo, että erilaiset kohteet tekevät työstä erityisen mielenkiintoista. ”Minulle kemistin koulutus on antanut pohjan ymmärtää kemiallisia ilmiöitä ja tiettyjä prosesseja. Kokemus työssä opettaa joka päivä lisää.”

Järjestelmä toimii

Palo- ja kemikaalitarkastajana Seinäjoella ja Etelä-Pohjanmaalla työskentelevä Santtu Lahma kertoo 11 vuoden aikana käyneensä huippuunsa huolletuissa ammoniakkikylmälaitoksissa, mutta myös vanhassa jäähallissa, jonka vanhat laitteet falskasivat pahasti. ”Vastaan ovat tulleet ääripäät ja kaikkea siltä väliltä. Kyseinen vuotava jäähalli on ollut ainut laatuaan ja on sittemmin täysin kunnostettu.”

Ammoniakkikohteita Lahman alueella on parikymmentä suurista elintarviketeollisuuskohteista, kuten Atria ja Valio, pakkasvarastoihin, elintarvikekuljetusterminaaleihin ja jäähalleihin. ”Käyn kohteissa valvontasuunnitelman antaman valvontavälin perusteella: Atrian alueella vähintään kuusi kertaa vuodessa ja pienemmän laitoksen tarkistamassa esimerkiksi kahden vuoden välein.”

Jos kohteessa havaitaan puutteita, laitteisto ohjeistetaan huoltamaan ja sille määritetään uusintatarkastus. ”Jollei asia etenisi, meillä olisi mahdollisuus kiristää ruuvia, mutta sellaista tilannetta ei kyllä ole vielä tullut vastaan. Asiat on aina puuttumisen jälkeen pantu kuntoon.”

Lahman mukaan kemikaalitarkastajan näkökulmasta alueen ammoniakkilaitosten tilanne on hyvä, mutta hälytyksiäkin tulee pelastuslaitoksille säännöllisesti – noin parikymmentä kertaa vuodessa. Silloinkaan ei aina ole kyse merkittävistä vuodoista ja vaaratilanteista, vaan siitä, että anturi putkiston lähellä on hälyttänyt ja ehkä vain huoltomiestä tarvitaan paikalle. Hälytykset todistavat, että järjestelmä toimii ja pienimmätkin mahdolliset vuodot havaitaan ja niihin reagoidaan nopeasti.

Tietämystä lisättävä

Pirkanmaan palotarkastajat, palotarkastusinsinöörit ja Tukesin kemikaalitarkastajat ammoniakkionnettomuuksien varalta kouluttanut ja jäähallien henkilöstölle aiheesta koulutusmateriaalin tehnyt, Pirkanmaan pelastuslaitoksella erityistoiminnoissa työskentelevä paloesimies Topi Varho pahoittelee, ettei edes pelastuslaitoksilla ole kovinkaan paljon tietämystä alueensa ammoniakkikohteista, kuten juuri jäähalleista.

Pirkanmaalla näitä kohteita riittää, sillä monet jäähallit jäähtyvät ammoniakilla. ”Meillä vaarallisten aineiden osaaminen on keskitetty tänne Nokian asemalle.”

Vaikka yhden aseman henkilöstö olisi hyvinkin asiantuntevaa, seuraavaksi liikkeelle lähtevä yksikkö ei välttämättä ole eikä sillä ehkä ole edes kemikaalisukellusvalmiutta, jos se on kiinni toisessa tehtävässä. Ammoniakin kohdalla ei riitä pelkästään kemikaalisuojaus, vaan tarvitaan myös kylmäsuojaus.

Varho sanookin, että laitteiston toimittajan pitäisi osata kouluttaa niiden huoltajat siten, että nämä osaisivat vuoto-onnettomuustilanteissa toimia oikein. ”Pelastusviranomaiset tukeutuvat onnettomuuden tai vuoden sattuessa paljon paikan päällä oleviin toimijoihin.
Kylmälaitteiden kouluttajat eivät esimerkiksi käy toimintaa onnettomuustilanteissa läpi jäänhoidon tehtävissä työskenteleville ammattilaisille tarkoitetuissa Icemaster-koulutuksissa. Koulutankin kursseillani henkilökuntaa toimimaan oikein onnettomuustilanteissa ja kerron, mitä pelastusviranomainen silloin henkilökunnalta odottaa ja toivoo.”

”Kylmälaitteiden tekniikasta tiedetään aika vähän, lähtökohtaisesti pelastusviranomainen osaa sulkea järjestelmän hätä seis -painikkeesta tai sulkemalla venttiilit. Jonkun pitää osata toimia sen jälkeen, kun palokunta on lähtenyt pois.”

On myös tarpeen tietää, keneen ottaa yhteyttä virka-ajan jälkeen. Tilanne on hankala, jos huoltoyritys on toisella paikkakunnalla ja asentaja vaikkapa kaukomailla, kuten eräässä todellisessa kylmälaitekontin vuototilanteessa tapahtui.

Varho pahoittelee, että Pirkanmaan jäähallien henkilökunnasta vain Hakametsän väelle on järjestetty kemikaalionnettomuusharjoitus. Myös Vammalan alueen hallien henkilökunnalle sellainen on suunnitteilla. Pandemiatilanteen vuoksi se varmaan tosin siirtyy.

Pirkanmaalla halutaan olla ammoniakkilaitosten määrästä perillä. ”Vaikka lainsäädäntö edellyttää pelastusviranomaisille ilmoitusta vasta yli 100 kg:n täytöksistä, me olemme edellytämme sitä jo tätäkin pienemmistä määristä.”

Uuden F-kaasuasetuksen vaatimuksia astumassa voimaan

Uusi F-kaasuasetus astunut voimaan

Palavat kylmäaineet yleistyvät – miten on turvallisuuden laita?